Tunnettuja suomalaisia näytelmäkirjailijoita

Suomalaisen näytelmäkirjallisuuden sekä suomenkielisen kirjallisuuden kantaisänä pidetään Aleksis Kiveä, jonka näytelmä oli ensimmäinen, joka sai kantaesityksensä ammattinäytelmien lavalla. Aleksis Kivi, tai Alexis Stenval, kuten hän itseään kutsui Kiven ollessa vain taiteilija nimi, eli 1800-luvulla. Hän oli syntynyt vuonna 1834 Nurmijärvellä, ja kirjoitti elämänsä aikana lukuisia näytelmiä ja romaaneja ja oli kuollessaan vuonna 1872 vain 38 vuotias.

Samoihin aikoihin vaikutti myös toinen merkittävä näytelmäkirjailija ja ensimmäinen sanomalehtinainen Minna Canth. Monella muullakin tapaa hän oli merkittävä ja esimerkillinen nainen, sillä hän edisti naisten asiaa luomalla näille uusia koulutusmahdollisuuksia ja välitti eurooppalaisia aatteita muille suomalaisille. Canthin näytelmät pureutuivat hyvin vakaviin aiheisiin kuten onnettomaan avioliittoon (Sylvi) tai lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa kohtaan (Anna Liisa).

1880–1943 elänyt Maria Jotuni (omaa sukua Haggren mutta hän vaihtoi veljiensä kanssa nimensä Jotuniksi vuonna 1906) oli myös aikansa vahva nainen. Hänen kirjoituksissaan on aistittavissa feministinen aate eikä hän epäröinyt kirjoittaa myöskään yhteiskunnan epäkohdista.

Kolmas tunnettu nainen 1900-luvun alun ja puolen välin näytelmäkirjallisuuden piirissä oli Ella Maria Murrik joka tunnetaan paremmin nimellä Hella Wuolijoki. Hän oli alun perin Virossa syntynyt kirjailija, joka oli vahvasti myös mukana politiikassa sekä liike-elämässä että myöskin toimi NKVD:n vakoojana. Wuolijoki ei toki kirjoittanut kaikkia teoksiaan omalla nimellä, vaan hänen sala- tai taiteilijanimiään olivat mm. Felix Tuli sekä Juhani Tervapää. Wuolijoen tunnetuin näytelmäsarja on Niskajoen suurtilasta ja sen ihmisistä kertova Niskajoki-sarja, jota hän kirjoitti viiden näytelmän verran.

Mika Waltari on tunnettu Sinuhe Egyptiläisestä, mutta hän on tuttu mies myös teatteri-ihmisille tehden näytelmiä kuten Kuriton sukupolvi ja Noita palaa elämään. Myös Waltari käytti paljon salanimiä kuten Kristian Korppi, Leo Arne sekä Nauticus. Kuten monen muunkin luovan alan ihmisen, myös Waltarin elämään mahtui alkoholismia, unettomuutta ja masennusta, joka vaati jopa sairaalahoitoa. Kohtaloksi ei kuitenkaan koitunut alkoholi, vaan keuhkosyöpä, johon hän menehtyi 70 vuotiaana vuonna 1979. Waltarin luonteenlujuudesta kertoi myös se, ettei hän huolinut morfiinia kivunlievitykseen, sillä hän halusi kokea kuoleman selvällä järjellä, sillä se oli hänen mielestään niin ainutkertainen kokemus.

Näiden edellä mainittujen lisäksi teatterilavoilla on nähty niin Pirkko Saision, Jussi Parviaisen sekä Juha Siltasen näytelmiä, sekä myös hieman nuoremman sukupolven kuten Mika Myllyahon että Laura Ruohosen teoksia. Myös virolaissyntyinen Sofi Oksasen Puhdistus on niittänyt mainetta niin teatterikappaleena kuin siitä tehtynä romaaninakin.